Homo sapiens.

Näin siis homo sapiens.

Awesome hair, dude.

Aivan ihanat hiukset, Leighton. Kerrassaan suuremmoiset.
Hiuksien tyyli on sopivan sotkuinen, mutta säilyttäen
juhlallisen ulko muodon. Mainiona lisäyksenä on ehdottomasti
täsmälleen hiuksiin sopiva meikki. Kymmenen pistettä ja
papukaijan-merkki!

Black again.

Aah, värjäsin eilisen iltana hiukseni taas vaihteeksi
Mustaksi! Vähän taas saa tottua omaan peili kuvaan
hetkisen aikaa, mutta ei sen väliä!

Tässä kuvassa komeilee ihana Sofia Boutella.
Nam.
Ja hän on niin...
ENERGINEN JA RÄVÄKKÄ.
Ne voisivatkin olla luppu vuoden sanat. <virne>

Halleluuja, GG!

Tässä teille kuvia sairaan kauniista sarjasta
Gossp Girlistä

Penn, Chace, Ed

Blake, Ed, Penn, Leighton

Ed ja Penn

Hela grupp.
Taylor, Ed, Penn, Chace, Leighton ja Blake.

xoxo, Gossip girl

Half moon. (Näin englanniksi.)

Huomasin äskettäin kuinka pitkästä aikaa
minun tekee mieli käyttää koruja. (Korvakoruja,
kaulaketjuja, rannekoruja, sormuksia jne.)
Samaan kastiin voisin melkein liittää ihmeellisen kysilakan
käytön halun, joka myös on yllättänyt minut.
Kai sitten jokin naisellinen puoli minusta
kumpuaa entistä vahvemmin. Tai sitten ei.
Tai sitten se voi johtua siitä etten nyt hetkeen ole käyttänyt
mitään edellä mainituista esineistä/asioista.
Korkeintaan rippiristiä ja haalistunutta,
lähes kokonaan pois kulunutta kynsilakan jämiä.
Nyt kun sitten olen katsonut kavereitteni päällä
kimmelteliviä (tai vähemmän kimmeltäviä)

koruja on sitten itsellekkin tullut halu käyttää niitä.
Vaikka hetki taakse päin olin vielä niin korviani myöten
korujen käyttöön, että olen jo alkanut epäillä saanko korviksiani
enää reikiin.. Auts! Eiköhän minä ne kuitenkin saa laitettua.

Kesken kirjoituksen silmäni harhautuvat työpöydän edessä
olevasta ikkunasta loistavaan puoleen kuuhuun.
Kuinka kiehtova se loppujen lopuksi onkaan ja jotenkin
kauhean keltainen. Yleensä se on hopeinen, mutta nyt se näyttää
aivan keltaiselta. Ihan niin kuin se yleensä piirretään.
Himmeän keltaiseksi.

Ehkä jätän sen kuitenkin tuonne taivaalle loistamaan
ja siirryn asiasta toiseen. Hiukseni, joittenka olen
jo jonkun aikaa halunnut kasvavan, ovat nyt jo huomattavasti
kasvaneet. Itse asiassa se toi mukavan tunteen, kun kuulin erään
harrastuksen kautta tutuksi tulleen ystävän sanovan hiusteni kasvaneen.
Tuskinhan sitä huomaa sellainen, joka tuijottaa niitä aina viisi kertaa
viikossa kuusi tuntia putkeen, osin toki
huomaamattaankin. En minäkään huomaa ystävieni hiusten
kasvaneen kunnes ne yhtä äkkiä ylettyvät jo hartoitten ala puolelle,
vaikka ne ennen olivat vielä hartioden ja korvan välimaastossa tai
vastaavalla tavalla. Eihän niitä tule joka päivä sillä silmällä katsottua.
Hih.

Ihan vielä sellasena p.s-asianan, kumpa tulisi jo lunta!

Life behind bars.

Näin marraskuun kunniaksi olen keksinyt teille,
tälläisen hupaisan sarjakuva muotoisen kertomuksen
rakkaan lemmikkini (isolla R:llä) päivästä.

"Aluksi näytä kiinnostuneelta. Anna niiden vähän
rapsutella ja silitellä turkkia ja näytä hienoja temppuja.
Hetken päästä kerjää herkku palaa.

Hah, se toimii! Nyt alkaa taistelu ruuasta.
Selvästikin he saavat jonkin moisia epä-
inhimillisiä (ns.) kiksejä siitä, etteivät anna
herkkua heti vaan antavat minun hiukan työstää sitä!
Se käy jo vähän kaalin päälle.

No niin ja sitten päästään lempi osooni
(osaanhan sen parhaiten!) mökötys.
Luulevatko he oikeasti, että minun pitäisi antaa niiden
vielä rapsutella ja liata paskaisilla sormillaan
turkiani. Pyh! Me olemme sujut nyt!"

Toivottavasti pika kuvaus lemmikkini päivästä oli miellyttävä.