Näin tuossa yhtenä päivänä taas rakkaat ystäväni, pissapää-ruttunaaman ja hänen ihastuttavan järkyttävän kusipää poikaystävänsä, paikallisen pizzerian edessä, kun kyseinen pari oli menossa syömään sinne. No ensi aavistus joka minulle tuli, oli ruttunaaman ärsyttävän raikuvasta naurusta, josta ei voi erehtyä, keneltä se kuuluisi. Se nosti niskavillani pystyyn ja verisuonet käsissäni turpoamaan iholleni isoina ja pulleina, sekä pupillini laajentumaan valtaviksi, aivan kun vamppyyreillä jotka juuri haistoivat tuoretta verta. Himo hyökätä uhrien kimppuun nousi valtavaksi ja päässä jympytti sydämmen lyönnit ja veren yli kierroksilla käynnin äänet sekaisinsa. Käänsin päätäni hiljalleen ruttunaamaa ja kusipäätä kohden ja nähdessäni heidät minussa syttyi vielä suurempi himo hypätä heidän kimppuunsa ja vähän näyttää katukivetystä. Kusipää katsoi minua sellaisella ilmeellä, etten aluksi olla uskoa laajentuneita pupillejani, hän aivan kuin mietti tervehtisikö minua vai odottaisiko minun tervehtivän häntä ensiksi. Jos hän olisi sen virheen tehnyt, olisi minun harmikseni (lue onnekseni!) vielä auton takana ollut keskisormeni noussut omahyväisen hymyn saattelemana nätisti pääni tasolle josta se vammainen läskikasa sen olisi nätisti bongannut! Valitettavasti moista kunniaa minulle ei kuitenkaan suotu. Ruttunaamahan ei ollut minua huomaavinaan, vaan selitti jotakin omaansa poikaystävälleen, joka tuijotti minua kun sika viimeistä limpun palaa. Pissapää-ruttunaaman onneksi, hän ei kääntänyt katsettaan minuun, sillä sitten olisi minun lännen nopein keskisormeni noussut kuin magneetti ylös ja hyvällä säkällä myös toinenkin. Heidän astuttuaan ovesta sisälle pizzeriaan, huokaisin harvinaisen raskaasti, purkaen agressiotani huokauksena, ja laskin nyrkkiin puristetut käteni pöydän päälle. Ympärilläni katseleville ystävilleni totesin vain ohi mennen sivistyneesti "Kusipäitä".
Oman mielenrauhan kannalta onneksi, ilokseni sain huomata kuinka molemmat, pissapää-ruttunaama ja hänen kusipää poikaystävänsä, olivat turvoneet kuin pullataikinat! Hahah, säästin siinäkin kahden vuoden eläkeiän terapiat! Ja voi kuinka hyvältä, kotia päästyäni mennessäni koneelle, tuntuikaan kun tiesin heitä ärsyttävän se A. etten tervehtinyt heitä, B. että he olivat kaksi kertaa isompia, kuin rakas siskoni ja hänen poikaystävä ja C. se ettei heillä ollut yhtä ihanaa pikkusiskoa kun minä, joka näin heitä tuollaisilta hirviö karhuja vastaan puolustaisi!
Nyt soi:('Cause There's A Time When You're Right)
(And You Know You Must Fight)
Who's Laughing Baby, Don't You Know
(And There's The Choice That We Make)
(And This Choice You Will Take)
Who's Laughin' Baby?
