Viiden päivän päästä tähän aikaan olen istumassa lentokoneessa, jossain Ranskan ja Saksan välimaastossa, suuntana Lontoo. Lontoosta suunta onkin Puerto de la cruz. Siellä tulen olemaan seuraavan kolmekymmentäkolmepäivää, tehden töitä ja nauttien samalla mahtavasta tilaisuudesta. Oikeastaan jotkut ihmiset tuntuvat kettuilevan minulle silkastaan helpottaakseni lähtöäni (ei sinänsä, että minulla siinä lähdön kanssa ongelmia missään vaiheessa olisi ollutkaan!), mutta kuten todettu, jotkut ihmiset pääsevät vaikuttamaan hermostooni valtavalla paineella saaden pään verisuonet zumbaamaan. Hellurei ja hellät tunteen teillekkin!
Tietenkin mukaan mahtuu myös niitä, jotka pelkällä olemisellaankin saavat minut jo ikävöimään heitä. Onneksi matka on sen verran lyhyt, ettei ikävä pahemmin pääse iskemään. Matkaseura minulla onneksi on mitä mahtavin, uskonkin siksi matkasta nauttimisen täysinrinnoin onnistuvan aivan loistavasti. Ihan alkaa jo tärinä kun ajattelee matkaa (terveellinen tärinä tietenkin. Ei pelkoa, en ole saamassa minkäänlaista paniikkikohtausta). Tuulta purjeisiin, tukka putkelle ja pökkyä pesään!
Okei myönnetään, äitiä nyt ainakin tulee ikävä! Ja siskoani. Isää tietenkään unohtamatta. Sekä tuota että tätä ja tuota ja sen koiran kaimaa ja sitäkin...
Nyt soi:
Enrique Iglesias ft. Nicole Scherzinger- Heartbeat,
Miniviva - Let my heart in tokyo,
Cee-Lo - Fuck you ja
Europe - Final Countdown 2007 (Paul Van K Radio Edit).