Rantautuessani Suomen vanhaan pääkaupunkiin, keskelle harmaata suomenruotsalaista arkea, viettämään niin sanottua lomaani, huomasin kevään jo tulleen sinne. Vaikka jossain kohdissa saattaa vielä olla nokare lunta, tuntui silti aivan keväältä, kävellessäni eilen illalla puoli kymmenen aikoihin takaisin majoitukselleni ja kuullessani lintujen sirkutusta. Tyhmää, mutta virkistävää.
Pitäisi varmaan siiirtyä siskoni koulun kirjastosta, kohti ruokalaa ja alkaa sen jälkeen siirtyä keskustan ikuisiin kadotuksiin katsomaan, jospa kauppa huolisi minun 500 euron setelini. Heh heh.
Nyt soi:
(Ei kertakaikkiaan mitään)
