mmmbop*

The awkward moment when Barbie realises Ken has nothing in his pants.

Aurinkoiset talvipäivät tuovat kovan kaipuun jo lämmintä kevättä ja ennen kaikkea hieman viileähköjä kevät iltoja ikävä. Tiedätkö kun ilmasta haistaa jo kesän ja ruoho alkaa pikku hiljaa olemaan taas ihanan vihertävää. Sitä ihanaa tunnetta kun vappuna istuu pihalla auringonlaskua kattellen, eikä haittaa vaikka olisi viileä, kun kuitenkin tietää että se kesä on vihdoinkin pitkän talven jälkeen tulossa. Minunlaisille haaveilioille on aivan ihanaa lukea kuinka on luvattu lämpöistä ja aikaisin alkavaa kevättä! Joskus talvenlapsikin kaipaa jo kevättä.

Nyt soi:

Edith Piaf - Non, Je Ne Regrette Rien ja

Slipknot - Vermilion part 2.

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

It's not my job to fuck you on you're birthday, anymore.

Tekojemme seuraamukset voivat toisinaan vaikuttaa valtavasti. Esimerkkinä voisin kertoa, kuinka juuri lauantaina puhuimme kaverini kanssa kuinka lunta olisi luvattu vasta korkeintaan jouluksi (hän oli kuullut lunta tulevan vasta helmikuussa). Käydessämme keskisellä sunnuntaina päädyin ostamaan kuintenkin jo joulutorttu pohjia ja luumuhilloa (om nom nom)  ja paisotinkin jo ensimmäisen satsin eilen illalla. Puhuessani siinä samalla sydänkäpyseni kanssa, jostain turhan päiväisestä, vilkaisin pihalle puoli vahingossa ja helekkari siellähän oli jo kaksi senttinen lumi vaippa ja lisää satoi. Ja kuinka paljon ihanampio päiväkin on ollut, niin paljon valoisampi, kun ne vähäisetkin auringonsäteet kymmenkertaistuu valkoisesta maasta. Autoilu mielessä lumen tulo ei liene kovin mukava, mutta itse ainakin ihastelen mielelläni lumisia kattoja ja puita, käveleskelen kirpakassa talvi ilmassa - verrattuna järkyttävään loska sateeseen ja iänikuiseen kosteuteen. Pakkanen, lumi ja minä, mmm m. Uskon siis syvästi joulutorttujen luoneen jonkin moisen lumiyhteyden! Haha, no en kyllä ihan näin oikeasti puhuttaessa, mutta toivossa on hyvä elää sanoi kirppu kun uskosta lähti.

Nyt soi:

Rihanna - Man down,

3OH!3 - Don't trust me ja

 Bloodhound Gang - No hard feeling + Hefty fine

Chop And Change.

Kahvia, kahvia, kahvia. Mieleni tekee tuota koukuttavaa ainetta on rinnastettu monesti tupakkaan ja coca-colaan - itse asiassa sekin kyllä kävisi mainiosti - jonka on todettu aiheuttavan jonkin sortin riippuvuutta. Itsehän en ole kovin perustunut asiaan, mutta kai sekin johtuu vain siitä, kun olenhan suomalainen ja onhan meidän kansallisjuomamme (kahvin lisäksi) se kirkas - myös riippuvuutta aiheuttava - viina ja muut sen läträykset. Joskus kun joltain ulkomaisilta kysytään mitä tulee suomesta mieleen, onkin yleensä listalla jääkarhut, pingviinit, iglut ja ennen kaikkea koskenkorva tai vodka, ehkä jopa perkele. Ja ironista kyllä ainut joka menee edes kohdalleen onkin kaksi (tai kolme) edellä mainuttua jälkimmäistä asiaa, jotka osuvat paikkaansa. En kuitenkaan rupea tässä saarnaamaan, kuinka körttiläis kansaa me olemme tai kuinka paljon sosiaalisempia vaikka toisella puolella eurooppa olevat italialaiset ovat. Koska mielestäni meitä ei pitäisi missään nimessä rinnastaa mihinkään espanjalasiin ainkaan tai yrittää kopioda heidän käytös mallejaan, muuten voisin vaikka taata että suomen raiskaussyytteet nousisivat pilviin. Mietitäänpäs nyt, onhan se nyt paljon hienompaa temmeltää pihalla omissa oloissaan, pyörähtää viemässä roskat vain t-paidassa, kun olla koko ajan jonkun sairaan naapurin papan kiikareiden tarkkailun alla. Am I right, am I right?

Nyt soi:

Cee-Lo Green - What Part Of Forever,

The Belle Brigade - I didn't mean it,

Paramore - Decode ja

Jontti & Shaka - Kolmatta linjaa.

Olin varmaan kuuden kun isä kysyi multa, poika juotko jo viinaa?

Tiedätkö sne tunteen kun väsyttää niin paljon, ettei saa enää nukuttua? Itselleni se on selvinnyt nyt erittäin hemaisevalla aikaan, kun ollessani töissä. Oikeastaa pahinta ei ole ollenkaan aamuväsymys, ei sitten alkuunkaan, tai illalla torkahtelu paikkoihin mihin ei välttämättä kannattaisi vaan pahinta on ehkä kuitenki se kuinka kaikki asiat alkavat hiipiä selkäsi takaa ja tarttuvat niskavilloistasi kiinni, saaden kynnet esille. Kaikki asiat ovat epämiellyttäviä (lue: kaikki muut paitsi työt, jos joku ikinä tulee tätäkään ymmärtämään), tuntuvat jotenki vaikeilta ja kaukaisilta, lipuvat hiekkana sormiesi välistä. Kohteliaisuudet ei tunnu kohteliaasuuksilta, enemmänkin tuulen ujellukselta ja kommentit/kritiikit alkavat olemaan samanlaista paksua puuroa korvissa - eikä siitä saa enää selvää - joten päädyt vain nyökyttämään päätäsi ymmärtäväisesti ja katsot kanssa keskustelijiaa asiallisesti. 

 Onneksi löysin tästä univaje tilasta myös jotain hyviä puolia, nauru tuntuu olevan herkemmässä eikä sitä malttaisi lopettaa millään, koko keho nauraa vielä 10 minuuttia koko jutun jälkeen ja nauraessa eleet ovat melkein humalaiset. Uskon että tuonkin voi mainita hyviin puoliin. Eli seuraavan kerran kun podet itse kyseistä ongelmaa, hakeudu helkkari siihen hyvään seuraan vaikka mikä olisi !

Nyt soi:

Paula Koivuniemi - Jos konduktöörin nait,

Viikate - Pohjoista viljaa,

Herra Ylppö & Ihmiset - Horros ja

Eppu Normaali - Vihreän joen rannalla.

And my head high.

Mietiskellessäni tässä laihuus ihanteiden, kopio nuorien ja tatuointien merkitystä, tajusin tärkeän pointin. Kaikki ne ovat nyt pinnalla ja jotenkin kuumaa kamaa, pakko saada! Laihuus on nyt porattu kyseisen ikäpolvemme (vanhempien ja nuorempien) mieliin, pitkällä mainos, elokuva, televisio-ohjelmien aivopesulla. Hollywood nyt olennaisesti tietysti aiheuttanut tämän maailman laajuisen taudin ja sen myötä syömishäiriöt. Suorastaan järkyttää lukea nimeltämainitsemattomasta sosiaalisivustolta, sitä selatessa, kuinka jokainen (huom. lähemmäs 2000-lukua syntynyt) on nyt vailla merkkiä itseensä. Nyt hei ihan aikuisten oikeasti, vaikka itse omistankin leimoja enkä siksi tässä jeesustele, MUTTA eiköhän tuo ole jo liikaa! Te ette kyllä todellakaan vielä tiedä mitä te haluatte ihollenne, ikuisiksi aijoiksi. Sehän olisi sama että te tiätäisitte kenenkä kanssa te haluaisitte viettää koko loppu elämänne ja uskon ettei kukaan ikäisenne ole valmis menemään naimisiin ilman exit-käyntiä? 

Merirosvoille ja vangeille kuuluu tatuoinnit. Itsessäni toki pesii pieni kiroileva, röyhtäilevä, ahne ja röystäilevä (unohtamatta karismaattinen!) merirosvo. Mutta karu totuus on se että naiset olivat kauneimmillaan 50-luvulla, muodokkaita ja ylpeitä seksi symboleja. Greetings Marilyn Monroe.