Eräs vanha tuttavani juuri alkoi kysellä joidenkin poltettujen elokuviensa perään. Hyvähän sitä on ruvetakyselemään perään, kun ensiksi ei viitsi edes kättä nostaa tai tervehtiä. Miksei ensiksi ajattele mitä tekee eikä sitten rupea kyselemään perään? Kai mä ne sille palautan, mutta vituttaa suoraan sanottuna tuollainen lapsellinen homma, 'ollaan kavereita' 'ei me ollakkaan, kun nyt kävi näin. enkä muuten nosta edes kättä kun en nähny sua' 'hei muuten olikos sulla niitä mun elokuvia? ajattelin jos voisit antaa ne mulle kuolussa?' Joo, no kun mä luulin ettei me tunneta toisiamme ja kättä ei nosteta vaikka vastaan tullaan. Niin mähän en tunne köyhiä, enkä sano rumille päivää. Se sopis tähän teini-ikäisen mielen vaihtelun omaavan henkilön kohdalle, nimittäin tämä tosiaankin kuvaa häntä: ruma ja köyhä. Eihän se minun ilmanvaihtoon, eikä ulosteen väriin vaikuta, jos hänellä sattuu olemaan mieli alojen vaihteluita. Itse asiassa mietin juuri, jos itsekkin olisin niin lapsellinen, etten palauttaisi elokuvia hänelle. Jos kerran tähään peliin on ryhtyny niin täältä pesee. Valitettavasti hän ei tiennyt, että sattui haastamaan mestarin.
Kyllä, karu totuus satuttaa, mutta yleisö rakastaa sitä!
In Flames - I'm the highway,
Linkin Park - Fainth ja
Dingo - Levoton tuhkimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti