Sekava tunne syntyy äkisti ja pysyy kauan. Puhe omasta kämpästä kaikuu kallon sisällä ja ajatukset (ne vähäisimmätkin) pyörii sen ympärillä, punniten plussat ja miinukset. Kotona on helppo ja halpa asua, mutta se ei ole kuitenkaan koti enää sen jälkeen kun sieltä on kerran lähteny. Oma kämppä ystävien kanssa ja se tietynlainen oman tilan ja vapauden kaipuu täyttyisi, silti säilyttäen kontaktin muihin ihmisiin niin sanotusti. Eikä se loppujen lopuksi tulisi niin kalliiksi kun se voisi tulla. Toisaalta, tietäen vanhempien vielä pitävän minut kotona alkaa omatunto kalvamaan (niin huvittavalta kun se kuulostaakin). Toisin sanottuna oma kämppä ja omilleen siirtyminen tuo minulle omantunnon tuskia, mutta kotona asuminen luo olemuksen häkissä nököttämisestä. Osata siinä sitten päättää mitä tehdä tai ajatella.
Nyt soi:
Michael Jackson - Give it to me,
Justin Timberlake - The only promise that remains ja
Wiidakko - Loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti