Jotenkin tuntuu että olen jakanut kaiken energiani niin moneen eri suuntaan saamatta mitään kovin järkevää edes aikaansa, että on jäänyt tänne kirjottaminen kokonaan oman onnensa nojaa. Oikeastaan tunttu että olen koulussakin touhottanut niin paljon että kotiin päästyäni olen maani myynyt ja lösähdän sängylle, tosin sekin riippuu paljolti tulenko yksin kotiin tyhjään hiljaiseen taloon vai onko minulla toinne hekottaja vieressä jonka nauru ei päästä nunmattia (päiväunilla käy nunmatti, yöunilla nukkumatti!) valloilleen. Huomenna tulee olemaan kyseinen tilanne kun rakas siskoni ja ihana ystäväni molemmat majoittuvat meille. Innolla sitä siis odotellessa ja syvimmät pahoittulut kirjoitusten surkeasta laadusta!
Jos oikeen hyvin sattuu, saatan ensi kerralla hehkuttaa vaaleanpunaisista pilvilinnoista ja vastakkaisen sukupuolen hehkusta. Ei sen puoleen etteikö minulla nytkin olisi jo syytä noista puhua ja hehkuttaa, mutta malttia malttia. Onneksi minua ei tunneta kyseisen adjektiiivin yhteydessä.
Nyt soi:
Katy Perry - Last Friday Night (T.G.I.F.),
Peter Bjorn and John - Young folks ja
Michelle Pheiffer - Cool rider.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti