keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Mun rakkain ystävä, ei ollutkaan niin kestävä.


Keskiviikko klo 23:03.
Päivitin juuri (lue: poistin kaikki turhat hermoja raastavat kappaleet pois ipodistani!) ipodiani ja samalla vähän hellitin jonkin moista jatkuvaa päänsärkyä. Kuka nyt jaksaa shaipoja biisejä kuunnella? Puhuin tänään rakkaan ystäväni kanssa henkeviä valehtelematta koko iltapäivän, joka oli ihanan vapauttavaa, kun sai paasata kaikkea nykyisistä ihmissuhteista lapsuuden painajaisten kautta koulutustasojen erillaisuudesta ja nuorten (korjaan rasittavien teini pissisten, joiden elämä kaatuu yhteen tekstiviestiin tai sanaan jonka hän luuli tarkoittavan jotain ihan muuta, mitä piti.) suorastaan lapselliseen käytökseen. Tuntuu että täysikuu ottaa minusta veronsa ja valvottaa minua, kuin hullua. En tokikaan myönnä että aiemmin nautitut kolme kuppia kahvia ja puolen litran limsa pullo vaikuttaisivat asiaan, en tokikaan. Puhuimme myös kirjallisuudesta ja millainen on hyvä kirja. Sellainen omasta mielestäni on mukaansa tempaava ja suorastaan koukuttava, helposti luettava ja eteenpäin vievä kirja, kuten Stephen Kingin Eksyneiden jumala (Girl who loved Tom Gordon)! Siinä vain oli sitä jotain, joka sai minut ahmimaan kirjan, hetkeäkään epäröimättä.Suosittelen suuresti lukemaan kyseisen kirjan.

Kunnian osoitukseni tässä samassa maailman parhaalle kitaristille Slashille! Hän, jos joku, osaa soittaa ja tekee sen vieläpä tyylillä. Loistavalla tyylillä. Ehdotan suuresti tässä vaiheessa menemään youtubeen ja sieltä katsomaan "Guns N' Roses - November rain" musiikkivideo, niin ymmärrätte minkä tahdissa minä täällä fiilistelen ja ketä minä täällä kuolaan.

Nyt soi illan jatkoksi:
Guns N' Roses - November rain,
Leevi and the Leavings - Jani,
Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa ja
Paula Vesala ja Olavi Uusivirta - Pimeä tie, mukavaa matkaa.

Keskiviikko klo 23:23.

Ei kommentteja: