Hassua kuinka välillä sitä alkaa lähes pakon omaisesti haluamaan jotain asiaa niin paljon, että alkaa alitajuntaisesti toteuttamaan sitä ja niin sanotusti elämään sen mukaan. Vaikka onkin tietysti itselleen sanonut antavan pölyn laskeutua ja sitten katsoa mitä tehdään, mutta silti joku sieltä yrittää pyrkiä läpi tämän sopimuksen verkon, väkipakolla änkemässä jostain heikosta saumauksesta, innostuen vaan enemmän nähdessään vilauksia verkon toiselta puolelta. Hänen kuva, yhtä äkkiä edessäsi. Hänen nimi, pompahtaa monen muun nimen seasta. Nauru kuuluu rätisevästä ja epäselvästä puhelimen kaiuttemasta muitten naurujen seasta -saaden sinut jähmettymään sekunnin sadas osaksi- tai kaikuu jostain kauempaa piha piiristä, saaden sinut kuikuilemaan kuin poikanen emoaan. Miksi ihmisen pitää olla niin kauhean hätähinen? Koko ajan kiire sitä tiettyä tavoitetta kohden, vaikka tietää odottamisen auttavan sen saavuttamista huomattavasti enemmän? Ehkä olisi vain järkevämpää odottaa, kuten sanonnassakin sanotaan "Hiljaa hyvää tulee". Ehkä siis näin.
Nyt soi:
Katy Perry - Firework,
Kapasiteettiyksikkö - Erobiisi,
Rihanna - Only girl,
Jippu & Samuli Edelman - Jos sä tahdot niin,
Lilly Allen - Smile ja
Pittbull feat T-Pain - Hey baby.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti