Ensilumi on vihdoinkin tuonut hiukan puhtaista olemusta syksyisen ruskeuden keskelle, tuskin se kuitenkaan kauaa kestää, mutta hetkisesti ainakin. Tein eileen erittäin virkistävän ja piristävän päätöksen, joka tuli suoraa tarpeeseen: Mies sukupuoli jääköön sivuun! En tarvitse tällä hetkellä mielestäni miestä enempää kun viime vuonna samoihin aikoihinkaan. Päätöksen teossa auttoi avuliaasti kaksi kyseistä sukupuolta olevaa kaveriani, jotka ovat tauotta onnistuneet käyttäytymään kuin mitkäkin pahimman murrosiän kynsissä rimpuilevat tytöt, joidenka halu saada mies on niin kova etteivät osaa enää olla normaaleja vaan tiuskivat ja äksyilevät. Pisteet siitä heille! Muita avustajia on ollut ennenkin ohi mennen mainitut ihastukseni, jotka ovat molemmat osiltaa saaneet minut tuntemaan oloni turhaksi ja halvaksi makkaraksi. Molemmat ovat aika hyvin osanneet myös omaksua edellä mainitun naisroolinsa. Pointsit heillekkin siitä. Tumps up for you guyes! Niin paljon, kun tämä saattaakin kuulostaa katkeralta panettelulta vieraan silmistä, sitä se ei todellakaan ole! Itse asiassa olen iloinen, että olen saanut oman pirteän itseni ja oman itsetuntoni taas takaisin. Ei enää turhia pähkäilyjä jostain aivan turhan päiväisestä ja asiaan kuulumattomista asioista. Tunnen hengittäväni taas, se on kiva tunne pitkästä aikaa.
En kuitenkaan ole kuitenkaan kokonaan hyljännyt ihmissuhteita ja vastakkaista sukupuolta varsinkaan, en todellakaan. Olen nyt vain vähemmän riippuvainen heidän mielenvaihteluista ja enemmän oma räiskyvä itseni. Kyllä se prinssi sieltä tulee jos on tullakseen, en minä sitä juna asemalla jaksa odotella, kyllähän sen pitää osata sieltä meille kävellä! Tai edes osata ilmoittaa, koska se juna on asemalla, niin tietää mennä vastaan. Aina ei voi voittaa, eikä edes joka toinen kerta, mutta itse pitää päättää mikä on voitto.
Nyt soi:
Black kids - Listen to your body tonight,
Merry Clayton - Yes,
Mickey & Sylvia - Love is strange,
The Baseballs - Jungle drum ja
The Baseballs - Pokerface.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti