Heti kun maailma näyttää vähän sitä toista poskea, voisin heittää pyyhkeen kehään, huutaa, itkeä, parkua, hankkiutua raskaaksi ja manata, miksi minä? Tai sitten lukittautua huoneeseeni katkaista kaikki ihmissuhteet ja kirjoittaa mustalla tussilla valkoiseen huoneen oveeni Aina ei mene nallekarkit tasan. Niin myös voisin nousta ylös, putsata kurat housuista, toivoa ettei kovin moni moista kaatumista ollut todistamassa, kerätä itseäni hetken ja nousta takaisin lavalle. Kun tarpeeksi uskoo niin minäkin saan tosi elämäni Finn Hudsonin ja olen hänelle se hänen oma Rachel Berry. Ehkäpä näin.
Nyt soi:
Glee - Good vibrations.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti